Leena lukee maantiedon kokeeseen. Koetta edeltävänä iltana hän aloittaa lukemisen koealueen ensimmäisestä kappaleesta ja etenee kirjassa koealueen loppuun. Hän pyrkii toistamaan kirjan tekstistä tärkeät kohdat mielessään, jotta muistaisi ne myös kokeessa. Kokeessa hän pinnistelee muistaakseen kaikki kohdat mahdollisimman tarkasti. Hän alkaa kirjoittaa koevastausta heti, kun saa paperin käteensä. Leena kirjoittaa asiat mahdollisimman pian paperille siinä järjestyksessä, kun ne tulevat mieleen.

Lassi lukee myös samaan maantiedon kokeeseen. Hän aloittaa jo useaa päivää ennen koetta selailemalla koealueen kappaleita läpi. Hän miettii, mitkä kappaleet ovat todennäköisesti tärkeimpiä, mitä asioita ilmeisimmin kokeessa kysytään. Lukiessaan Lassi pyrkii ymmärtämään lukemansa, hän alleviivaa tekstiä ja miettii asioiden välisiä yhteyksiä. Lassi tekee lukemastaan muistiinpanoja. Hän yrittää yhdistää aikaisempaa omaa tietoaan, tunnilla opettajan kertomaa sekä kirjan tietoa. Nähtyään koekysymykset Lassi suunnittelee vastaustaan. Hän miettii, mitä asioita vastauksessa tulisi olla ja missä järjestyksessä asiat olisi paras kirjoittaa. Koevastauksen hän laatii suunnitelmansa pohjalta.

Esimerkissä Leenan oppimistavat ovat hyvin pinnallisia; opetellaan ulkoa, kiinnitetään huomio pieniin yksityiskohtiin, ei pohdita. Tällä tavalla, sisäistämättä, opittu tieto unohtuu helposti. Opitusta ei voida rakentaa pohjaa myöhemmin opittaville uusille asioille.

Lassin oppimistapa oli syvällisempi, aktiivisempi. Tällainen tapa edistää oppimista ja tiedon ymmärtämistä. Lassi täydensi aiemmin oppimaansa esiin tulleella uudella tiedolla. Hän pohti ja suunnitteli. Tuloksena on, että opittu tieto muistetaan paremmin. Näin myös pohja jälleen uuden oppimiselle on vahvistunut.